Istripper
iStripper tuntuu vähemmän siltä kuin selaisit verkkosivustoa ja enemmän siltä kuin piipahtaisit jossain hetkeksi. Avaat sen, ja sen sijaan, että listat ja valikot kilpailisivat huomiosta, kohtaat visuaalisen sisällön, joka on selvästi tarkoitettu katsottavaksi, ei kiirehdittäväksi. Kaikki on sujuvaa, harkittua ja hieman surrealistista tavalla, johon vain digitaaliset tilat pystyvät.
Mikä erottaa sen muista, on se, ettei se yritä jäljitellä liikaa todellisia paikkoja. Se nojautuu virtuaalisuuteen. Hahmot liikkuvat suunnitellulla tavalla, kohtaukset avautuvat omassa tahdissaan, ja voit vapaasti säätää, pysäyttää tai vaihtaa asioita rikkomatta virtausta. Se tuntuu hallitulta, mutta ei jäykältä — enemmänkin kuin pienen digitaalisen ympäristön tutkimista kuin sisällön läpi klikkaamista.
Ajan viettäminen siellä on kummallisen rauhallista. Et hypi sivujen välillä tai jahtaa seuraavaa asiaa. Pääset yhteen kokemukseen, katsot mihin se vie, ja siirryt eteenpäin, kun siltä tuntuu. Ei ole painetta olla vuorovaikutuksessa tietyllä tavalla tai pysyä kenenkään muun tahdissa. Se on hyvin omilla ehdoillasi.
iStripper toimii parhaiten, jos olet utelias jostain hieman erilaisesta — ei äänekkäämmästä tai nopeammasta, vaan enemmän esitykseen ja tunnelmaan keskittyvästä. Se ei kiirehdi tekemään vaikutusta. Se antaa visuaalien puhua ja astuu sitten taaksepäin. Tämä hiljainen itsevarmuus tekee siitä mieleenpainuvan.












